Juuh elikkäs, Tartto (huom. opin oikean suomenkielisen version) on Viron toiseksi suurin kaupunki ja sitä tituleerataan Viron "henkiseksi pääkaupungiksi" johtuen muun muassa Tartton yliopiston pitkästä historiasta. Kaupunki on perustettu vuonna 1030 ja yliopisto avattu ensimmäisen kerran jo vuonna 1632. Asukkaita täällä on vähän vajaa 100 000, mutta asukasluku on viime vuosien aikana pienentynyt. Tarttossa on kuitenkin joskus ollut yli 100 000 asukasta, minkä saavuttamista kuvaamaan on myös kivasti pystytetty symbolinen vauvapatsas tuona armon vuonna 1977.
Tartto on mielestäni virolaisena kaupunkina vähän paradoksi, sillä vaikka tämä on Viron toiseksi suurin kaupunki melkein sadantuhannen ihmisen väkiluvulla, ei kaupunki tunnu juurikaan Vaasaa suuremmalta. Kaupungin keskusta eritoten on erittäin kompakti, mikä luo ihanaa pikkukaupungin tuntua. Palveluita täällä keskustassa kuitenkin riittää sille sadalle tuhannelle ihmiselle, minkä vuoksi esimerkiksi meno onkin sekä lounas- että bailuaikaan todella hektistä.
Kuitenkin juuri tämä paradoksi todistaa jälleen kerran sen, kuinka pieni Viro oikeastaan on. Välimatkat ovat lyhyitä ja kaupungit ja kylät todella pieniä verrattuna Euroopan suurempiin maihin, mikä on itsestään selvää vain vähän yli miljoonan asukkaan maassa. Myös ihmisistä täällä huomaa sen, että mentaliteetti väestöllä ei ole minkään suuren maailman luokkaa. Ihmisiä ei ole juuri missään ikinä liikaa, ei täällä eikä liioin edes Tallinnassa, täällä en tunne olevani jatkuvasti jonkun tiellä. Koti-ikävää helpottaa huomattavasti se, että kuten Suomessa, täälläkään ihmiset eivät juttele bussissa eivätkä noteeraa toisiaan kaduilla. Mutta kerron kulttuurieroista ja tästä Virossa asumisen filosofisista puolista myöhemmässä postauksessa. Antaa nyt kuvien kertoa enemmän:
Kaupungintalo ja patsas "Suudlevad Tudengid"
Emajoen rantaa
Vanhan kirkon rauniot, joissa nykyään toimii yliopiston museo
National Geographic-kulmio
Seinämaalauksessa toisinto taustalla olevasta yliopiston päärakennuksesta otetusta valokuvasta (kuva: Eve)
Tartton vino talo, siellä toimii Tartton taidemuseo
Tunnelmaa itsenäisyyspäivältä helmikuun lopulta
Siinäpä muutamia otoksia matkan varrelta, pääosin tästä keskustan alueelta sillä täällä nyt vaan on vähän nätimpää. Keskusta on täynnä klassisen tyylisiä rakennuksia, jotka ovat kuitenkin seisoneet keskustassa tämän näköisinä vasta noin 70 vuotta. Tartto on nimittäin, ainakin orientaatio-oppaan sanojen mukaan ollut jokaisessa Viron käymässä sodassa sijaintinsa vuoksi yksi eniten tuhoja kärsineistä kaupungeista. Monet rakennuksista on siis entisöity nykyiseen ulkomuotoonsa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Myös tuo söpö vaaleanpunainen kaupungintalo on kuulemma palanut ja jouduttu uudelleenrakentamaan useaan otteeseen. Rakennusten tyyli on kuitenkin kivasti säilytetty, onneksi.
Eipä tässä tällä kertaa muuta, moikka moi!
